Gold Beach › Etelä: Isaac Lee Patterson Bridge

Normandian maihinnousu oli läntisten liittoutuneiden armeijoiden Pohjois-Ranskaan tekemä suuri maihinnousu toisessa maailmansodassa vuonna 1944. Sitä kutsuttiin nimellä Operation Overlord. Natsi-Saksa oli tuolloin miehittänyt Ranskan ja menetti alueitaan itärintamalla. Liittoutuneet pyrkivät avaamaan uuden rintaman Saksaa vastaan. Saksalaiset olivat rakentaneet pitkää ”Atlantin valliksi” kutsututtua puolustusketjua jo vuodesta 1940. Saksassa tiedettiin, että maihinnousu tulisi, muttei sen tarkkaa aikaa ja paikkaa. Ison-Britannian sotilas- ja tiedusteluviranomaiset harhauttivat saksalaiset uskomaan, että maihinnousu tapahtuisi Calais’n lähellä. Liittoutuneet pommittivat Pohjois-Ranskaa kuukausia ennen maihinnousua ja pudottivat laskuvarjojoukkoja joihinkin kohtiin jo yöllä. Pari tuntia ennen hyökkäystä laivatykistö ja pommikoneet alkoivat moukaroida Atlantin vallin asemia. Aamulla 6. kesäkuuta kello 6:30 1944 (D-Day) koitti H-hetkeksi (H-Hour) kutsuttu hetki, jolloin liittoutuneiden maihinnousualukset rantautuivat Normandiaan monessa eri kohtaa. Yhdysvaltain, Ison-Britannian, Kanadan ja Vapaan Ranskan armeijat onnistuivat siirtämään jo ensimmäisen hyökkäyspäivän aikana noin 150 000 miestä erillisiin sillanpäihin. Saksalaiset viivyttelivät apujoukkojen siirrossa 12 tuntia. Suuria tappioita tuli liittoutuneille kahdella kaistaleella, Juno Beachilla ja Omaha Beachilla. Liittoutuneet kykenivät yhdistämään sillanpään eri asemat 13. kesäkuuta. Sitten hyökkäys juuttui pitkäksi aikaa lähes paikoilleen saksalaisten ankaran vastarinnan ja rikkonaisen maaston takia. Mutta toisaalta saksalaisten voimat eivät riittäneet sillanpään tuhoamiseen. Saksalaisilla oli parempi panssari- ja tykistöaseistus ja taitoa torjua liittoutuneiden tankkeja, mutta mies-, tarvike- ja ammuspulaa. Saksan armeijan pääosa oli sidottu itärintamalle. Liittoutuneilla oli ilmaylivoima ja he saattoivat täydentää joukkojaan. Normandian rintama alkoi liikkua vasta heinäkuun lopussa, kun Yhdysvaltain ”operaatio Cobra” menestyi. Saksalaisten tuolloinen vastahyökkäys muuttui joukkopaoksi. Vasta elokuussa liittoutuneiden hyökkäykset etenivät kauas sisämaahan. Liittoutuneet vapauttivat Pariisin syyskuussa. Vuodenvaihteessa saksalaiset yrittivät vastahyökkäystä Ardenneilla, mutta se hiipui hyvän alkumenestyksen jälkeen.